"No, miten järjestittekään asiat?" kysyi d'Artagnan.
"Sitä käy hieman pitkäksi selittää, monsieur."
"Vähät siitä, onhan meillä aikaa, — ja te muuten puhelettekin niin sattuvasti, hyvä Mousqueton, että teitä kuuntelee oikein mielikseen."
"On kyllä totta", myönsi Mousqueton, ja hänen tyytyväinen ilmeensä oli tunnustuksena hänelle tehdystä oikeudesta, "on kyllä totta, että minä olen paljon kehittynyt paroonin seurassa."
"Olen kärsimätön kuulemaan huvittelujakoanne, Mousqueton; tahdon tietää, olenko saapunut otollisena päivänä."
"Voi herra d'Artagnan", virkkoi Mousqueton murheellisesti, "monseigneurin lähdettyä ovat kaikki huvituksemme rauenneet!"
"No, kertokaa sentään muistojanne, hyvä Mousqueton."
"Mistä päivästä aloittaisimmekaan?"
"No, hitto, aloittakaa sunnuntaista, — sehän on Herran päivä."
"Sunnuntaista, monsieur?"