"Me olemme jättäneet silleen kansan, joka mieluummin lurittelee kuin veisailee, ja armeijan, jota vastaan emme käy taistelemaan; mutta jäljellä on parlamentti, joka ei veisaile."
"Eikä taistelekaan. Mitä, — sinä, Planchet, järkevä mies, olet huolissasi räyhääjien laumasta, jota sanotaan tynkäläisiksi ja käppyröiksi! Parlamentista minä en piittaa, Planchet."
"No, kun te ette siitä välitä, niin siirtykäämme muuhun."
"Niin, käykäämme siihen saavutukseen. Muistatko Cromwellia, Planchet?"
"Olen kuullut hänestä paljonkin puhuttavan, monsieur."
"Hän oli vankka soturi."
"Ja etenkin aimo syömäri."
"Kuinka niin?"
"No, hänhän nielaisi yhtenä suupalana koko Englannin."
"No niin, Planchet, entä jos joku olisi niellyt herra Cromwellin heti seuraavana päivänä kun hän oli Englannin ahmaissut?"