"Juuri hänet."
"Olet oikeassa, Planchet; mutta Mazarin ei tavoittele Ranskan valtaistuinta, ja se muuttaa koko asian, näetkös. No niin, tämä herra Monk, jolla jo on Englanti paistina lautasellaan ja joka jo avaa suutansa sen nielaistakseen, — tämä herra Monk, joka sanoo Kaarle II:n väelle ja itse Kaarle II:lle: Nescio vos…"
"En ymmärrä englanninkieltä", muistutti Planchet.
"Vaikket, mutta minä ymmärrän", jatkoi d'Artagnan. "Nescio vos merkitsee: en tunne teitä. Tämä herra Monk, Englannin mahtavin mies, niin pian kuin hän on ahmaissut sen…"
"No?" kysäisi Planchet.
"No niin, hyvä ystävä, minä lähden sinne, ja neljänkymmenen mieheni avulla hänet on mukava siepata, kapuloida ja tuoda Ranskaan, missä silmiäni häikäisee kaksi vaihtoehtoa."
"Ja minun!" huudahti Planchet haltioituneena. "Me pistämme hänet häkkiin ja näyttelemme rahasta."
"Kas sitä, Planchet, — siinä kolmas valittava, jota en ollut ajatellut; sinäpä sen keksit!"
"Pidättekö sitä hyvänä?"
"Kyllä, totisesti; mutta omat aikeeni lienevät sentään parempia."