"Mitä tarkoitatte, monsieur?" kysyi hän.
"Tahdon huomauttaa… Mutta tuo mies…"
"Malttakaahan", sanoi Monk, "käsitän empimisenne. Teen hänen kanssaan kokeen."
Monk kääntyi kalastajaa kohti, jonka varjokuva näkyi lyhdyn valossa.
"Come here, friend", virkkoi hän käskevästi.
Kalastaja ei hievahtanutkaan.
"Hyvä on", jatkoi kenraali, "hän ei ymmärrä englantia. Voitte puhua englanninkieltä, jos suvaitsette."
"Mylord", vastasi Atos, "olen usein nähnyt ihmisillä erityisissä tilanteissa niin paljon hillitsemiskykyä, että he eivät ole vastanneet kysymykseen, kun se on lausuttu kielellä, jota he eivät ole olleet ymmärtävinään. Kalastaja saattaa olla viekkaampi kuin luulemme. Minä pyydän, että suvaitsisitte lähettää hänet loitommalle, mylord."
"Hän pyrkii jättäytymään kahden kesken minun kanssani holviin", ajatteli Monk. "Eipä väliä, — tahdon nähdä, miten tämä on päättyäkseen. Olemme mies miestä vastaan, ja muita ei täällä ole… Ystäväiseni", virkkoi hän kalastajalle, "mene takaisin ylös portaita ja pidä huolta siitä, että kukaan ei tule meitä häiritsemään."
Kalastaja liikahti totellakseen.