"Selitän teille vain, hyvät herrat, etten vastaa ennen kuin kenraalin edessä."
"Mutta tiedättehän hyvin", tokaisi eversti, "että pyydätte mahdotonta."
"Jo kahdesti olen saanut tämän kummallisen vastauksen toivomukseeni", kummeksui Atos. "Onko kenraali matkustanut pois?"
Atoksen kysymys lausuttiin niin vilpittömästi, ja hänen sanansa ilmaisivat niin luonnollista ihmettelyä, että upseerit katsahtivat toisiinsa. Äänettömän sopimuksen perusteella otti kenraaliluutnantti johtaakseen kuulustelua.
"Kenraali jätti teidät eilen luostarin alueella, sir?" hän aloitti.
"Niin, sir."
"Ja minne te läksitte?"
"Siihen kysymykseen vastatkoot ne, jotka minua saattoivat. He olivat teidän sotamiehiänne; tiedustakaa heillä."
"Mutta jos näemmekin hyväksi kuulustella teitä itseänne?"
"Silloin näen minä hyväksi vastata teille, sir, että minä en ole täällä määräiltävissä, että tunnen täällä vain kenraalin ja aion antaa selityksiä ainoastaan hänelle."