"Kuningasparka!" tuumi d'Artagnan; "siinä nyt on hänen henkivartionsa!
Totta sentään on, että hän ei silti ole kehnosti vartioittu."
"Mitä tahdotaan?" kysyi kuningas kamarinsa perältä.
"Sire, chevalier d'Artagnan on tuomassa uutisia."
Huoneesta kuului heti liikettä; ovi avautui, ja kirkas valojuova tunkeusi puutarhakäytävälle.
Kuningas työskenteli lampun valossa. Pöydällä oli hajallaan papereita, ja hän oli aloittanut kirjeen luonnoksen, jossa lukuisat pyyhkimiset ilmaisivat, että aihe oli vaikea käsitellä.
"Astukaa sisälle, herra chevalier", hän sanoi kääntyen.
Sitten hän lisäsi kalastajan havaitessaan: "Mitä sanoitkaan, Parry?
Missä on chevalier d'Artagnan?"
"Hän seisoo edessänne, sire", ilmoitti d'Artagnan.
"Tuossa asussa?"
"Niin. Katselkaa minua, sire; ettekö tunne minua samaksi, jonka näitte
Bloisin linnassa kuningas Ludvig XIV:n etuhuoneessa?"