"Tavaramme ovat jaalassa."
"Käykää noutamassa ne ja laittautukaa sitten oitis taipaleelle."
"Kyllä, kapteeni."
D'Artagnan palasi Monkin luo ja sanoi hänelle:
"Odotan määräyksiänne, monsieur, sillä me lähdemme nyi liikkeelle yhdessä, ellei seurani ole teille liian vastenmielinen."
"Päin vastoin, monsieur", virkahti Monk.
"Kas niin, hyvät herrat, haakseen!" huusi Keyserin poika.
Kaarle tervehti kenraalia ylevästi ja arvokkaasti, sanoen samalla:
"Te annatte minulle kyllä anteeksi kokemanne vastoinkäymisen ja väkivallan, kun joudutte varmuuteen siitä, että minä en niitä aiheuttanut."
Monk kumarsi syvään, vastaamatta mitään. Kaarle puolestaan vältti virkkamasta ainoatakaan sanaa yksityisesti d'Artagnanille, mutta kaikkien kuullen hän lopuksi lausui tälle: