"Mitä, lähdettekö jo, luottamusmieheni?" virkkoi kuningas herttualle.
"Jos teidän majesteettinne sallii. Olen todella kovin väsynyt… Päivän mielenliikutukset ovat uuvuttaneet minua; tarvitsen lepoa."
"Mutta ettehän voine lähteä ilman herra d'Artagnania?" sanoi kuningas.
"Kuinka niin, sire?" kysyi vanha soturi.
"Oh, kai te toki sen tiedätte?" vastasi kuningas.
Monk katseli Kaarlea ihmeissään.
"Pyydän anteeksi, teidän majesteettinne", hän sanoi, "mutta minä en tiedä… mitä tahdotte sanoa."
"Ahaa; se on mahdollista; mutta jos te unohdattekin, muistanee herra d'Artagnan."
Muskettisoturin kasvot ilmaisivat kummastusta.
"No, ettekö asu herra d'Artagnanin kanssa yhdessä, herttua?" pitkitti kuningas.