"Odds fish, kuten isäni sanoi!" huudahti Kaarle II; "siinäpä ritarillinen lausuma ja aito ritarin suusta, vai mitä, herttua?"
"Totisesti, kautta kunniani, sire!" vastasi herttua.
Ja hän veti miekkansa.
"Monsieur", hän sanoi d'Artagnanille, "tässä pyytämänne. Monellakin on ollut parempi säilä, mutta niin koruton kuin onkin aseeni, en ole milloinkaan luovuttanut sitä kellekään."
D'Artagnan otti ylpeästi säilän, joka oli vastikään luonut kuninkaan.
"Ohoh!" huudahti Kaarle; "mitä! Kalpako, joka on toimittanut minulle takaisin valtaistuimeni, joutuisi pois kuningaskunnastani eikä myöhemmällä kuuluisi kruununi kalleuksiin? Ei, kautta sieluni, niin ei saa käydä! Kapteeni d'Artagnan, annan kaksisataatuhatta livreä siitä säilästä; jos se on liian vähän, niin sanokaa!"
"Liian vähän se on, sire", vastasi d'Artagnan tavattoman vakavasti. "En tahtoisi sitä ollenkaan myydä, mutta teidän majesteettinne toivomus on minulle käsky. Tottelen siis, mutta se kunnioitus, johon olen velvollinen läsnäolevaa maineikasta urhoa kohtaan, vaatii minua arvioimaan voittoni vakuuden kolmannesta korkeampaan hintaan. Pyydän siis kolmesataatuhatta livreä miekasta tai lahjoitan sen teidän majesteetillenne sinänsä."
Ja pidellen miekkaa kärjestä hän ojensi sen kuninkaalle.
Kaarle II purskahti iloiseen nauruun.
"Ritarillinen mies ja hauska toveri! Odds fish, eikö totta, herttua? Eikö totta, kreivi? Hän miellyttää minua totisesti, ja kiinnyn häneen yhä enemmän. Kas tässä, chevalier d'Artagnan", hän sanoi, "ottakaa tämä."