Hän suuntasi askeleensa kreivi de la Fèren asunnolle.
37.
Miten d'Artagnan selvittää yhtiön sitoumukset ennen kuin vakaannuttaa varapuolen.
"Ehdottomasti", tuumi d'Artagnan, "minä olen nyt vauhdissa. Se onnentähti, joka kerran loistaa kaikkien ihmisten elämässä, — joka loisti Jobille ja Irikselle, juutalaisista onnettomimmalle ja kreikkalaisten köyhimmälle, on vihdoin noussut valaisemaan minullekin. Minä en tee mitään tyhmyyksiä, minä käytän sitä hyödykseni; kyllin myöhään jo maltun järkeväksi."
Hän aterioitsi sinä iltana peräti hyvällä tuulella ystävänsä Atoksen seurassa; hän ei puhunut tälle odottamastansa lahjoituskirjasta, mutta ei syödessään kuitenkaan voinut olla kyselemättä toveriltaan maatalon tuloista, siemenviljasta ja istutuksista. Toinen vastaili sävyisästi, kuten aina. Hän otaksui, että d'Artagnan aikoi lyöttäytyä tilanomistajaksi; kuitenkin hän aina väliin kaipasi ennen niin hilpeän veikkosensa vilkkautta ja hupaisia sutkauksia. D'Artagnan todella käyttikin lautaselle hyytynyttä rasvaa numeroiden piirtämiseen, laskien niistä suurenmoisia summia.
Määräys tai oikeammin lupa saapua laivaan ilmoitettiin heille illemmalla. Kreivin saadessa siitä kirjelmän ojensi toinen sanansaattaja d'Artagnanille pienen pergamenttitukon, joka oli somistettu kaikilla englantilaisten kiinteimistöpaperien virkasineteillä. Atos yllätti hänet selailemassa noita eri asiakirjoja, jotka yhdessä vahvistivat hänet skotlantilaisen herrastilan omistajaksi. Ymmärtäväinen — toiset olisivat sanoneet jalomielinen — Monk oli muuttanut lahjoituksen kaupaksi ja tunnusti vastaanottaneensa viisitoistatuhatta livreä tilan hintana.
Sanansaattaja oli jo poistunut. D'Artagnan luki lukemistaan, Atos katseli häntä hymyillen. Olkansa yli vilkaistessaan d'Artagnan näki tuollaisen hymyn ja pani koko pinkan takaisin koteloon.
"Suo anteeksi", sanoi Atos.
"No, sinä et lavertele, veikkonen", vastasi luutnantti; "aioinkin…"
"Ei, älä kerro minulle mitään, minä pyydän: luottamustehtävät ovat niin pyhiä, että niiden saajan ei sovi hiiskua niistä sanaakaan edes veljelleen tai isälleen. Niinpä minäkin, joka nyt puhun kanssasi ja rakastan sinua hellemmin kuin veljeä, isää ja koko maailmaa…"