"Niin, monseigneur, siellä on tekeillä jotakin erityistä."
Kardinaali oli tosiaan kohoutunut kyynärpäänsä varaan ja tehnyt merkin
Anjoun herttualle, joka lähestyi häntä.
"Monseigneur", sanoi kardinaali, "suvaitkaa, pyydän, koota haltuunne kaikki nuo kultarahat."
Hän osoitti suunnatonta keltaisten ja välkkyvien kolikkojen röykkiötä, jonka kreivi de Guiche oli vähitellen kasannut hänen eteensä yhä ihmeellisen onnen suosimana.
"Minulleko?" huudahti nuori prinssi.
"Nämä viitisenkymmentätuhatta écua, niin, monseigneur, ovat teidän."
"Te lahjoitatte tuon summan minulle?"
"Olen pelannut teidän lukuunne, monseigneur", vastasi kardinaali riutuneemmin, niinkuin lahjoituksen työläys olisi näännyttänyt hänen kaikki ruumiilliset voimansa tai sielunkykynsä.
"Voi, hyvä Jumala", jupisi Filip melkein huumaantuneena ilosta, "ihana päivä!"
Ja kouristaen sormensa haravaksi hän sulloi kaikki taskunsa täyteen kultaa. Runsas kolmannes kuitenkin vielä jäi pöydälle.