"Oh, ei! Teidän ylhäisyytenne erehtyy."
"En tietääkseni."
"Miettikää tarkoin."
"Olen miettinyt mahdollisimman perusteellisesti."
"Sitten minä autan muistianne."
"Katsotaan."
Munkki köhi muutaman kerran.
"Ette ole puhunut minulle ahneudesta, joka on pääsyntejä sekin, ettekä miljoonistanne", huomautti hän sitten.
"Miljoonistaniko? Hyvä isä, minkätähden ottaisin puheeksi omaisuuteni?"
"Olemme siinä kohden eri mieltä, katsokaas. Te sanotte sitä summaa omaksenne, mutta minä luulen, että rahat ovat oikeammiten muille kuuluvia."