"Luovuta takaisin! Mutta kelle, hyvä Jumala?"
"Rahojen oikealle isännälle, kuninkaalle!"
"Mutta kuninkaaltahan olen kaikki saanut!…"
"Suokaa anteeksi, kuningas ei kirjoittele sellaisia maksumääräyksiä!"
Mazarinin huokaukset voimistuivat voihkinaksi. "Synninpäästö!" ähkäisi hän.
"Mahdotonta, monseigneur… Palauttakaa, palauttakaa", vastasi munkki.
"Mutta olettehan ollut suopea kaikille synneilleni, — miksette tällekin?"
"Syystä että sen jättäminen silleen olisi kuningasta vastaan rikkomus, jota hän ei koskaan antaisi anteeksi minulle, monseigneur", vastasi ripittäjä.
Sitten hän poistui katuvaisen luota syvää sääliä ilmaisevin kasvoin, astuen kuitenkin ulos ovesta yhtä jäntevänä ryhdiltään kuin oli tullutkin.
"Hohoi! armias taivas!" valitti kardinaali. "Tulkaa tänne, Colbert; tunnen itseni kovin sairaaksi, hyvä ystävä!"