"Enkä joudu", vastasi gascognelainen terhakasti.
"Tai että teidät surmataan", jatkoi kuningas.
"Vaikeata uskoa, sire."
"Edellisessä tapauksessa te ette puhu, jälkimmäisessä ei mikään paperinne kieli."
D'Artagnan kohautti kursailemattomasti olkapäitänsä ja kumarsi hyvästiksi kuninkaalle, itsekseen tuumien:
— Englantilaista sadetta jatkuu, jääkäämme räystään alle!
54.
Rahaministerin kaksoisasunto.
D'Artagnanin palatessa Planchetin luo, pää pyörällä illan tuottamasta käänteestä, tapahtui Pariisin ulkopuolella kokonaan toisenlaatuinen kohtaus, jolla kuitenkin oli yhteyttä kuninkaan ja muskettisoturimme keskustelun kanssa.
Yli-intendentti Fouquet oli juuri saapunut Saint-Mandén kylässä omistamaansa huvilaan yksityissihteerinsä saattamana; tämä kantoi kookasta salkkua, joka oli sullottu täyteen papereita rahaministerin tarkastettaviksi tai allekirjoitettaviksi. Kello kävi jo kuutta ehtoopäivällä, ja talossa valmisteltiin illallista viidellekymmenelle puoluelaisvieraalle. Yli-intendentti ei kuitenkaan pysähtynyt seurusteluun, vaan hypähti suoraan vaunuista ulko-oven kynnykselle ja kiirehti eri suojien läpi työhuoneeseensa, selittäen sulkeutuvansa sinne työskentelemään ja kieltäen häiritsemästä rauhaansa millään perusteella, paitsi jos ilmenisi asiaa kuninkaalta. Fouquet kiersikin ovensa lukkoon, ja kaksi kamaripalvelijaa asetettiin vartioksi ulkopuolelle. Sitten hän työnsi nastaa, joka siirsi oviaukon eteen paneelilevyn ehkäisemään ulkopuolelle näkymästä tai kuulumasta, mitä huoneessa tapahtui. Mutta vastoin kaikkea todennäköisyyttä Fouquet tosiaankin sulkeutui yksinäisyyteen, sillä hän meni suoraan kirjoituspöytänsä ääreen, istuutui, avasi salkun ja ryhtyi toimittamaan valintaa sen sisältämästä paperipaljoudesta.