"Onko summa mukananne?"
"Katsoin velvollisuudekseni ottaa sen vastaan, monsieur; panin kuitenkin kaupan ehdoksi, että timantti annetaan takaisin, jos monsieur haluaa pitää sitä varallaan, kunnes nostaa seuraavan saamisensa…"
"Ei tarvitse; pyysin myymään sen."
"Totellut olenkin jotakuinkin, koska lopullisetta kaupatta olen tuonut rahat."
"Ottakaa siitä maksunne", käski tuntematon.
"Sen teen, monsieur, kun ehdottomasti vaaditte."
Aatelismiehen huulilla vilahti surumielinen hymy. "Pankaa rahat tuolle kirstulle", hän sanoi kääntyen osoittamaan mainitsemaansa huonekalua.
Cropole laski kädestään isohkon massin, jonka sisällöstä hän nosti ennakolta vuokransa.
"Älköön monsieur nyt pahastuttako mieltäni illallisen hylkimisellä", pyysi hän sitten. "Päivällisen jo jätitte silleen; se loukkaa Médicis-ravintolan kunniaa. Kas niin, monsieur, ateria on pöydässä, ja rohkenenpa huomauttaa, että se näyttää maittavalta."
Tuntematon tilasi lasillisen viiniä, taittoi leipäpalasen eikä pikku virkistymisensä tähden siirtynyt pois ikkunasta.