"Älähän huoli. Sadantuhannen katsojan seassa on hyvinkin kymmenentuhatta sellaista heittiötä, taskuvarasta ja tappelupukaria, jotka eivät rohkene ottaa aloitetta umpimähkäiseen mellakkaan, mutta minun miesteni hälyttäminä pian puhdistavat koko paikan. Minä nimittäin ajattelen, että toiminnan näyttämöksi on valittava itse Grève-tori."
"Se voi olla parempi… Mutta miten siellä menetellään vankien suhteen?"
"Heidät kiidätetään johonkin torin varrella olevaan taloon, mistä voi tehdä vastarintaa uudelle kiinniotolle… Niin, yhä parempaa: muutamissa sikäläisissä taloissa on kaksi ulospääsyä, — toinen torin puolelle, ja toinen johtaa Rue de la Mortellerielle, Vannerielle tai Tixeranderielle. Vangit voivat heti pujahtaa tiehensä takaovesta."
"Mutta siitä kohdasta on nimenomaan päätettävä haitallisten sattumain välttämiseksi."
"Mikä niistä nyt olisi sopivin…"
"Minäpä tiedän", huudahti Fouquet ja teki Gourvillelle merkin, jonka tämä näkyi oivaltavan. "Eräältä ystävältäni olen toisinaan saanut lainaksi avaimen taloon, jonka hän on vuokrannut Baudoyer-kadun varrelta. Sen tilava puutarha ulottuu erään Grève-torin rakennuksen takarajaan."
"Siinä meidän suojamme", sanoi abbé. "Minkä rakennuksen?"
"Vilkasliikkeisen krouvin, jonka kyltti esittää Pyhää Neitsyttä."
"Se ei ole minulle outo", ilmoitti abbé.
"Ikkunat torin puolella. Takaovi johtaa pihalle, jonka aidassa minun ystäväni puutarhan puolella on muistaakseni veräjä."