"Valtion asia!"
Atos vastasi ainoastaan merkitsevällä kädenpuristuksella, ja he erosivat. Raoul pisti kätensä vanhan ystävänsä kainaloon, ja d'Artagnan vei hänet Saint-Honoré-kadulle.
"Minä johdan sinut nyt Pluto-jumalan[38] luokse", sanoi d'Artagnan nuorelle miehelle; "valmistaudu nyt koko päiväksi katselemaan kultakolikkojen pinoamista. Taivasten tekijä, olenpa minä muuttunut!"
"Mutta katsokaahan, kuinka ihmisiä tungeksii kaduilla", huomautti
Raoul.
"Onko tänään joku juhlakulkue liikkeellä?" kysyi d'Artagnan eräältä kuljeksijalta.
"Ei, nyt hirtetään, monsieur", vastasi ohikulkija.
"Mitä! Hirtetään?" kertasi d'Artagnan; "Grèvelläkö?"
"Niin, monsieur."
"Lempo sellaisen vintiön periköön, joka laittautuu hirteen juuri silloin kun minun pitää nostaa vuokraneljännekseni!" huudahti d'Artagnan. "Oletko nähnyt ketään hirtettävän, Raoul?"
"En, monsieur… Jumalan kiitos!"