"Kyllä kuulee, ettei herra ole nähnyt Belle-Isleä", sanoi kalastajista uteliain. "Tiedättekö, että se on kuuden lieuen ala pitkin- ja poikkipäin ja että siellä on puita, joiden vertaisia ei näe edes Nantesin valleilla?"
"Puita kallioluodolla?" huudahti d'Artagnan; "sitäpä tosiaan haluaisin nähdä."
"Se käy helposti laatuun; me kalastamme Hoedic-saaren luona, tulkaa mukaan. Sieltä te näette kuin paratiisina Belle-Islen tummat puut kuvastumassa taivasta vasten; saapa herra nähdä linnankin valkoisen hahmon aivan kuin nousevan merestä."
"On kai se on komeata", myönteli d'Artagnan; "mutta tiedättekö, että herra Fouquetin linnassa Vauxissa on sata tornia?"
Bretagnelainen kohotti ihmetellen päätänsä, mutta hän ei luopunut käsityksestään.
"Sata tornia!" hän sanoi. "Olkoon vain, Belle-Isle on verrempi.
Tahdotteko nähdä Belle-Islen?"
"Olisiko se mahdollista?" kysyi herra Agnan.
"Miksei, kuvernöörin luvalla."
"Mutta minä en tunne kuvernööriä."
"Koska tunnette herra Fouquetin, niin ilmoitatte vain nimenne."