"Olkoon menneeksi, sire: mielessäni on se ajatus, että olisi ollut mieluisampaa saada kapteeninarvo hyökkäyksestä komppanian etunenässä — patterin vaientamisesta tai kaupungin valloittamisesta, — kuin kahden onnettoman toimittamisesta hirsipuuhun."
"Siltäkö teistä todella tuntuu?"
"Miksi teidän majesteettinne epäilisikään vilpittömyyttäni, jos saan kysyä?"
"Ajattelin vain, että jos tunnen teidät oikein, monsieur, te ette juuri pahoittele paljastaneenne miekkaanne minun puolestani."
"No, siinä te erehdytte, sire, ja hyvin suuresti; pahoittelen todellakin miekkani paljastamista niiden tuloksien johdosta, mitä siitä koitui. Nuo ihmisparat, jotka siten menettivät henkensä, sire, eivät olleet teidän vihollisianne eivätkä minun, ja heillä ei ollut puolustautumisen tilaisuutta."
Kuningas oli tuokion vaiti.
"Entä kumppaninne, herra d'Artagnan, — ottaako hänkin osaa katumukseenne?"
"Kumppanini?"
"Niin. Tehän ette liene ollut yksin."
"Yksin? Missä?"