Upseeri huudahti hämmästyneenä peräytyen, ja hänen kalpeat kasvonsa ilmaisivat tuskallisinta mielenliikutusta, mitä tarmokas mies on koskaan yrittänyt hillitä sydämensä syvyyteen.
"Ah, niin, sire", hän sanoi, "minun olisi tosiaan pitänyt tuntea teidät."
"Olette nähnyt muotokuvani?"
"En, sire."
"Tai olette kenties entiseen aikaan nähnyt minut hovissa, ennen kuin minut häädettiin Ranskasta?"
"En, sire, niinkään ei ole asian laita."
"Kuinka sitten olisitte voinut tuntea minut, jos ette ole nähnyt muotokuvaani ettekä minua itseäni?"
"Sire, olen nähnyt hänen majesteettinsa isänne kamalana hetkenä."
"Sinä päivänä, jolloin…?"
"Niin."