Hän tapasi nuoren Filipin parantelemassa kasvojensa punaa ihomaalilla kuvastimen edessä. Pukuhuoneen nurkassa loikoi Lotringin junkkari pieluksilla ja leikki vastakäherretyillä pitkillä, vaaleilla kiharoillaan kuin nainen. Prinssi kääntyi kuullessaan oven avautuvan.
"Kas, sinäkö, Guiche!" hän tervehti; "tulehan sanomaan minulle totuus."
"Niin, monseigneur, te tiedätte, että se on minun vikojani."
"Ajatteles, että tuo ilkeä junkkari tuottaa minulle mielenkarvautta."
Moitittu kohautti olkapäitänsä.
"Millä tavoin?" tiedusti de Guiche. "Eihän se ole chevalier de
Lorrainen tapoja."
"No, hän väittää, että mademoiselle Henriette on sievempi naiseksi kuin minä mieheksi."
"Olkaa varuillanne, monseigneur", sanoi de Guiche kulmiansa rypistäen, "te olette haastanut minut toden lausujaksi."
"Niin", myönsi nuori prinssi hiukan hätääntyneesti.
"No, minä siis annan arvosteluni…"