Ja Buckingham kuunteli kärsivällisesti Raoulia, sillä hän tunsi vaistomaisesti, että Raoul oli saanut de Guichen tunteet malttumaan ja että ilman nuoren varakreivin vaikutusta olisi joku hillitön purkaus jommankumman kilpailijan taholta aiheuttanut pahan häiriön, josta olisi karkoitus voinut olla seurauksena. Siitä merkillisestä keskustelusta asti, jossa Raoul oli Havren telttojen edustalla niin suorasukaisesti huomautellut herttualle hänen käyttäytymisensä pahennuksesta, oli Buckingham ikäänkuin vastoin tahtoansa mieltynyt Raouliin. Hän antausi usein puheisiin tämän kanssa, ja melkein aina hän silloin jutteli hänen isästään tai d'Artagnanista, heidän yhteisestä ystävästään, jota Buckingham arvosteli miltei yhtä innostuneesti kuin Bragelonnekin.
Raoul oli halukas haastelemaan tästä aiheesta olletikin de Wardesin kuullen, joka oli koko matkalla tuntenut lisääntyvää äkää Bragelonnen ylemmyydestä ja etenkin hänen vaikutuksestaan de Guichen mielialaan. De Wardesilla oli häijyn luonteen tiukka ja tutkisteleva katse, ja hän oli heti päässyt selville de Guichen tunteista prinsessaa kohtaan. Noudattamatta tässä asiassa Raoulin varovaa pidättyväisyyttä ja antamatta arvoa soveliaisuuden ja oikean ystävyyden vaatimuksille de Wardes tahallaan soinnutteli kovakouraisesti tätä kreivin sielun jännettä, joka muutenkin on aina herkkä nuoruuden rivakkamielisyydessä ja itsekkäässä ylpeydessä.
Oli eräänä iltana pysähdytty Nantesissa. De Guiche ja de Wardes puhelivat kaksistaan nojautuneina katukaiteeseen, Buckingham ja Raoul kävelivät lähellä niinikään pakisten ja Manicamp hauskutteli kuninkaallisia naisia, jotka jo kohtelivat häntä aivan tuttavallisesti hänen joustavan mielenlaatunsa, säveän esiintymisensä ja leppoisan olemuksensa johdosta.
"Tunnusta pois", virkkoi de Wardes kreiville, "että olet pahoin sairaana etkä saa parannusta koulumestariltasi."
"En käsitä sitä puhetta", väitteli kreivi.
"Seikkahan on selvä: sinä riudut rakkauteen."
"Hupsuutta, de Wardes, hupsuutta!"
"Se olisi hupsuutta, myönnän, jos madame olisi välinpitämätön kärsimyksistäsi; mutta hän on tunteillesi siinä määrin huomaavainen, että hänen sävynsä voi herättää arveluita, ja ihan minä pelkään, että opettajasi herra de Bragelonne paljastaa teidät molemmat Pariisiin tullessamme."
"Taaskin hyökkäys Bragelonnea vastaan, de Wardes!"
"Kuulehan, jätä jo sikseen kaikki lapsellisuus", haastoi kreivin paha henki puoliääneen. "Tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, mitä tahdon sanoa; näet sitäpaitsi selkeästi, että prinsessan katsanto heltyy lempeäksi hänen puhutellessaan sinua. Oivallat hänen äänensä soinnusta, että hän mielellään kuuntelee sinua; tunnet hänen tajuavan kaikki kauniit säkeet, joita hänelle lausuilet, etkä voine kieltää, että hän joka aamu sanoo sinulle nukkuneensa huonosti?"