"Pahoittelen äskeisen huomautuksenne loukkaavan englantilaisia korviani."
"No, jos niin on asia, monsieur, niin sitä parempi!" huudahti de Wardes vimmastuksissaan; "siispä tapaan ainakin teissä miehen, joka ei livahda sormieni lomitse. Käsittäkää sanani niinkuin vain haluatte."
"Käsitän niinkuin ne on käsitettävä, monsieur", vastasi Buckingham luonteenomaisen korskeaan tapaansa, joka tavallisessakin keskustelussa antoi hänen haastelulleen erityistä uhmaa. "Herra de Bragelonne on ystäväni, te loukkaatte häntä, ja niinpä vaadin teiltä hyvitystä siitä."
De Wardes vilkaisi Bragelonneen, joka uskollisesti esittäen osaansa pysyi kylmäverisenä herttuan uhmankin edessä.
"Mutta näyttäähän siltä", hän sanoi, "että minä en loukkaa herra de
Bragelonnea, koska hän ei katso kannattavan tarttua miekkaansa."
"Ketä siis loukkasitte?"
"Minä vain arvostelin kehnoksi mieheksi herra d'Artagnania", vastasi de Wardes, joka oli pannut merkille, että hän ainoastaan tuon nimen polkemisella kykeni härnäämään Raoulia raivostuksiin.
"No, se on toista", sanoi Buckingham.
"Eikö olekin?" vahvisti de Wardes. "Herra d'Artagnanin ystäville siis kuuluu hänen puolustamisensa."
"Olen täydellisesti yhtä mieltä teidän kanssanne, monsieur", vastasi englantilainen, joka oli saanut takaisin tyyneytensä. "Herra de Bragelonnen loukkaamisesta en olisi oikeammiten voinut esiintyä hänen sijassaan, koska hän on itse paikalla; kun asia taasen koskee herra d'Artagnania…"