"On tietysti."
"No niin, eikö meidän ole mentävä sinne? Miten voit muutakaan ajatella?"
"Mutta monsieur", esteli Raoul melkein säikkyen tällaisesta isällisestä palvelevaisuudesta, "en pyydä teitä vaivautumaan niin pitkälle: voittehan yksinkertaisesti kirjeellä…"
"Olet erehdyksissä tärkeydestäni, Raoul; ei ole soveliasta tavallisen aatelismiehen kirjoittaa kuninkaalleen. Minä tahdon ja minun tulee puhua hänen majesteettinsa kanssa. Sen teen. Me lähdemme yhdessä, Raoul."
"Te osoitatte ihan ylenpalttista auliutta, monsieur!"
"Mitä luulet hänen majesteettinsa pitävän sinusta?"
"No, hyvin kyllä."
"Onko hän suorastaan ilmaissut käsitystänsä sinusta?"
"Hän on lausunut minulle armollisen tyytyväisyytensä."
"Minkä johdosta?"