"Monsieur", tokaisi Raoul äkilliseen kiihtymykseen taipuen, "minua herjattiin äskettäin siitä, etten tiedä äitiäni!"
Atos kalpeni, rypisti sitten kulmiaan uhkaavasti kuin muinaistaruston ylijumala ja lausui majesteettisesti:
"Tahdon tietää, mitä sinä vastasit."
"Oi, anteeksi… anteeksi…" mutisi Raoul malttuen.
"Mitä sinä vastasit?" tivasi kreivi jalkaa polkien.
"Monsieur, minulla oli miekka kädessäni, solvaisija seisoi puolustusasennossa; löin häneltä aseen aidakkeen yli ja sinkautin hänet samaa tietä."
"Ja minkätähden et surmannut häntä?"
"Hänen majesteettinsahan on kieltänyt kaksintaistelut, monsieur, ja minä esiinnyin silloin kuninkaan lähettiläänäkin."
"Hyvä", sanoi Atos; "mutta sitä suurempi syy on minun nyt mennä kuninkaan puheille."
"Mitä aiotte sanoa hänelle, monsieur?"