Itävallan Anna pani merkille, että nämä sanat lausuttiin erityisen lämpimästi.
"Minulle on kerrottu, mylord, että teillä on kotimaassanne uhkeita tiluksia, ja tehän asutte siellä komeassa ja ikivanhassa linnassa?"
"Isäni palatsissa, niin", vastasi herttua luoden silmänsä alas.
"Ne ovat kallisarvoisia etuja ja rakkaita muistoja", virkkoi kuningatar, jonka mieltä menneisyys väkisinkin vallitsi.
"Kellä on vain sydäntä, hän tosiaan haaveksii yhtä paljon entisyydessä kuin tulevaisuudessakin tai ajattelee nykyhetkeä", myönsi herttua alistuen puhuttelijansa kaihoksuttavaan vaikutukseen.
"Se on totta", sanoi kuningatar hiljaa. "Ja lämminsydämisenä miehenä siis tekin, mylord, pian jälleen lähdette luotamme… sulkeutuaksenne rikkauksienne ja sukutunteittenne vaalimiseen."
Buckingham kohotti päänsä.
"Sitä en luule, madame", vastasi hän.
"Kuinka niin?"
"Ajattelen päinvastoin muuttaa Englannista vakinaisesti Ranskaan."