"Sitäpaitsi", keskeytti herttua kiihtyneesti, "kukaan ei tiedä teidän kuunnelleen minua."
"Päin vastoin tämän haastelumme aihe tiedetään, herttua; teillä on nuoruuden viat ja ansiot."
"Minut on petetty, — annettu ilmi!"
"Ja kuka sen olisi tehnyt?"
"Joku niistä, jotka jo Havressa pirullisen teräväkatseisina lukivat sydäntäni kuin avointa kirjaa."
"En tiedä siitä mitään."
"Herra de Bragelonne esimerkiksi."
"Nimen tunnen, mutta en henkilöä. Ei, hän ei ole esiintynyt tässä asiassa."
"Kuka siis? Haa, madame, jos joku on juljennut nähdä minussa mitä en itsekään rohkene selvittää sielussani…"
"Niin mitä sitten, herttua?"