"Voi, sire, se on julma isku Bragelonnelle!"
"Annan itse sen iskun; otan varakreivin puhuteltavakseni."
"Rakkaus, sire, on vastustamaton voima."
"Rakkautta voi vastustaa, sen vakuutan teille, kreivi."
"Kyllä, kun ihmisellä on kuninkaan tahto, teidän sielunne, sire."
"Älkää olko levoton tästä asiasta. Minulla on omat aikeeni Bragelonnen suhteen. En sano, ettei hän saa mennä naimisiin neiti de la Vallièren kanssa; tahdon ainoastaan, että hän ei saa puolisoa noin nuorena, ja ensin on morsiamen aseman kehityttävä edullisemmaksi sekä sulhasen puolestaan ansaittava ne suosionosoitukset, joita hänelle suunnittelen. Sanalla sanoen, kreivi, minä tahdon, että annetaan vielä ajan kulua."
"Vielä kerran, sire…"
"Herra kreivi, tehän sanoitte tulleenne pyytämään minulta suosionosoitusta?"
"Niin, teidän majesteettinne."
"No, samaa pyydän vuorostani teiltä: älkäämme enää puhuko siitä. On mahdollista, että ennen pitkää joudun sotaan; tarvitsen vapaita aatelismiehiä ympärilläni. En mielelläni lähettäisi naineita miehiä — perheenisiä — musketti- ja tykkituleen. Ilman erityisempää aihetta en myöskään halusta varustaisi Bragelonnea varten myötäjäisillä tuntematonta nuorta tyttöä; se herättäisi kademielisyyttä aatelini keskuudessa."