"Monsieur, teillä on ikävä uutinen ilmoitettavana minulle" virkkoi nuori mies kalveten.
"Kuningas sanoo sinulle itse huomisaamuna, että se ei ole ikävä uutinen."
"Mutta kuningas ei siis kuitenkaan antanut vahvistustaan, monsieur?"
"Hän tahtoo itse järjestää naimasopimuksen, Raoul, ja hän tekee sen niin laajaperäisesti, ettei hänellä nyt ole siihen aikaa. Epäile pikemmin omaa malttamattomuuttasi kuin kuninkaan hyvää tahtoa."
Raoul seisoi synkän tyrmistyksen vallassa; hän kyllä tunsi kreivin vilpittömyyden, mutta tiesi hänen osaavan sovittaa sanansa myös taitavasti, niin että hänen oli mahdoton heti häätää pahoja aavistuksiaan.
"Et varmaankaan saata minua kotiin?" sanoi Atos.
"Kyllä, suokaa anteeksi, monsieur, minä seuraan teitä", änkytti Raoul ja meni alas portaita Atoksen kintereillä.
"Kah, enköhän täällä ollessani voisikin tavata d'Artagnania?" virkkoi
Atos äkkiä.
"Ohjaanko teidät hänen huoneeseensa?" tarjousi Bragelonne.
"Ole niin hyvä."