"Vai niin, te ette siis tiennyt, että hän oli ollut naimisissa? Huomaatte meidän olevan paremmin selvillä, herra de Wardes. Tiedättekö sitäkään, että häntä tavallisesti sanottiin myladyksi, lisäämättä mitään nimeä tähän säätyarvoon?"
"Kyllä, monsieur, sen tiedän."
"Hyvä Jumala!" mutisi Buckingham.
"No niin, tämä nainen, joka oli tullut Englannista, palasi sinne, ensin kolmasti yritettyään salamurhaa herra d'Artagnania vastaan. Se oli tavallaan oikeutettua, sen myönnän, koska herra d'Artagnan oli häntä loukannut. Mutta tällä naisella ei sitten Englannissa ollut oikeutta vietellä pauloihinsa erästä nuorta miestä, joka oli lordi Winterin palveluksessa ja nimeltään Felton. Te kalpenette, lordi Buckingham, ja katseenne ilmaisee sekä vimmastusta että tuskaa. Jatkakaa te kertomusta, mylord, ja sanokaa herra de Wardesille, mikä oli se nainen, joka pani tikarin teidän isänne murhaajan käteen."
Kaikilta pääsi huudahdus. Nuori herttua pyyhkäisi nenäliinalla hikeä otsaltaan. Huoneessa syntyi jälleen syvä hiljaisuus.
"Te näette, herra de Wardes", aloitti sitten d'Artagnan, joka oli käynyt yhä totisemmaksi omien muistojensa herätessä Atoksen sanoista, "te näette, että minun hairahdukseni ei aiheuttanut ihmissielun turmiota, sillä se sielu oli jo aikaisemmin auttamattomasti turmeltunut. Katumukseni on vain omantunnon asia. Ja tämän tultua todetuksi on minun vain nöyrästi pyydettävä anteeksi häpeällistä rikkomustani teiltä, herra de Wardes, niinkuin olisin pyytänyt isältänne, jos hän vielä eläisi tai jos olisin tavannut hänet palattuani Ranskaan Kaarle I;n kuoleman jälkeen."
"Mutta tuo on liikaa, herra d'Artagnan!" huudahtivat useat äänet vilkkaasti.
"Ei, hyvät herrat", sanoi kapteeni. "Ja nyt, herra de Wardes, toivon kaiken olevan kunnossa meidän välillämme, jotta teidän ei enää sovi puhua minusta pahaa. Olenhan nyt suoriutunut siitä jutusta, eikö totta?"
De Wardes kumarsi änkyttäen jotakin.
"Samalla toivon", jatkoi d'Artagnan lähestyen nuorta miestä, "ettette enää puhu pahaa muistakaan kunniallisista miehistä, mikä näkyy tulleen kiusalliseksi tavaksenne. Kun kerran olette niin tunnontarkka ja täydellinen mies, että soimaatte vanhaa soturia kolmekymmentäviisi vuotta sitten tapahtuneesta nuoruudenhairahduksesta, — kun tahdotte esiintyä sellaisena ankaran nuhteettomuuden edustajana, niin siihen sisältyy äänetön sitoumus olla itse mitenkään loukkaamatta omantunnon ja kunnian vaatimuksia. Ottakaa siis tarkoin huomioon, mitä minulla on vielä sanottavana teille, herra de Wardes. Varokaa toimittamasta kuuluviini mitään juttua, missä teidän nimenne esittää hankalaa osaa!"