"Se on eriskummaista, uskomatonta!"
"Niin vain on asian laita."
"Minä surkuttelen teitä, Baisemeaux-parka. Mutta, hyvä ystävä, miksi lemmossa herra de Mazarin siis myönsikään teille tällaista näennäistä suosionosoitusta? Yksinkertaisempaa olisi ollut säästää teidät mokomalta nylkemiseltä."
"Olisihan kyllä, mutta hänellä ei ollut vapaata toimintavaltaa asiassa, kun toiselta puolen oli suosikkeja hyviteltävä ja toisaalta suojelijani tahtoi toimittaa minut virkaan."
"Suojelijanne! Kuka?"
"Parbleu, teidän ystäviänne, herra d'Herblay."
"Herra d'Herblay? Aramis!"
"Aramis, niin juuri — hän on ollut erinomaisen sydämellinen minua kohtaan."
"Sydämellinen! Toimittaessaan teidät tuollaiseen puserrukseen?"
"Kuulkaahan ensin, kuinka kaikki kävi. Minä tahdoin kardinaalin palveluksesta päästä paremmille tuloille. Herra d'Herblay puhui puolestani Louvièrelle ja Tremblaylle; minun tekikin mieleni tätä paikkaa, jonka tiesin tuottoisaksi, mutta nuo herrat esittivät niin ylettömiä vaatimuksia, että valittelin mahdottomaksi haalia koolle niin paljon, kun vasta neljäntenä vuonna pääsisin varsinaisiin tuloihin käsiksi. Silloin hän tarjoutui vastaamaan jokaisesta maksusta."