"Niin."
Pikku mies repi tukkaansa.
"Minua onnetonta!" vaikersi hän; "miten minä huomiseksi puoleenpäivään ehtisin siellä matkustaa!… Olen mennyttä miestä. Vannesissa! Vannesissa!"
"Epätoivonne koskee minuun kovasti. Mutta kuulkaahan, piispa ei aina asu hiippakunnassaan; hänen ylhäisyytensä ei kenties olekaan niin kaukana kuin pelkäätte."
"Voi, sanokaa minulle hänen osoitteensa!"
"En tiedä sitä suorastaan, ystäväiseni."
"Olen sitten ehdottomasti hukassa! Menen heittäytymään kuninkaan jalkoihin."
"Mutta minun täytyy ihmetellä teitä, Baisemeaux! Kun Bastilji kerran kykenee tuottamaan viisikymmentätuhatta livreä, niin miksette ole pusertanut siitä sataatuhatta?"
"Syystä että minä olen rehellinen mies, hyvä herra d'Artagnan, ja annan vangeilleni niin hyvän ruokahoidon kuin he voivat toivoakin."
"No, te ansaitsette luottamusta… Luvatkaa vain kunniasanallanne, että te ette hiisku mitään yhdellekään sielulle, niin saatte minulta pikku vihjauksen."