"On hetkiä, jolloin on mieluista olla hyvissä väleissä Bastiljin kuvernöörin kanssa, monseigneur."
"Olen vielä niin onnellisessa asemassa, etten voi käsittää sitä riippuvaisuutta, d'Herblay."
"Monseigneur, meillä on omat runoilijamme, oma insinöörimme, oma arkkitehtimme, omat säveltaiteilijamme, oma kirjanpainajamme, omat maalarimme; meidän piti saada myös oma kuvernöörimme Bastiljiin."
"Ah, niinkö uskotte?"
"Ottakaamme kylmäverisesti lukuun kaikki mahdollisuudet, monseigneur!
Voimme helpostikin joutua tilapäiselle matkalle Bastiljiin, hyvä herra
Fouquet", lisäsi kirkkoruhtinas, hymyillessään näyttäen kalpeiden
huultensa raosta hampaita, jotka yhä vielä olivat yhtä kauniit kuin
Marie Michonin ihaillessa niitä kolmekymmentä vuotta aikaisemmin.
"Ja te luulette, d'Herblay, ettei sataviisikymmentätuhatta livreä ole liiallinen hinta sellaisesta tuttavuudesta? Vakuutan teille, että tavallisesti käytätte rahojanne paremmin."
"Tulee päivä, jolloin tunnustatte erehtyneenne."
"Kerran Bastiljiin joutuneella miehellä ei ole enää turvaa entisistä valmistuksistaan, hyvä d'Herblay. Hänen vaikutusvaltansa on mennyttä."
"Pätevällä tavalla laaditut sitoumukset eivät raukea, ja sitäpaitsi, uskokaa minua, tuolla kunnon Baisemeauxilla ei ole hovimiehen sydäntä. Olen varma siitä, että hän pysyy peräti kiitollisena näistä rahoista, ja varmemmaksi vakuudeksi minulla on kunnossa asiakirjat, kuten jo sanoin, monseigneur."
"Viheliäinen keinottelu! Kiskomista hyväntekeväisyydestä!"