"Kyllä, virkani kutsuu minua. Minun on kuulusteltava yön tunnussana."
"Missä sinä nukut?"
"Kuninkaan eteishuoneessa kaiketikin. Entä Portos?"
"Vie sinä hänet täältä, sillä hän pauhaa kuin kanuuna."
"Ah… eikö hän asukaan luonasi?" kysyi d'Artagnan.
"Ei suinkaan. En tiedä, missä hänen huoneensa on."
"Hyvä on!" virkkoi muskettisoturi, jolta tämä kumppanusten ero poisti viimeisetkin epäluulot.
Ja hän tönäisi Portosta olkapäähän. Tämä mörisi vastaukseksi.
"Tule!" kehoitti kapteeni.
"Kah, d'Artagnan, rakas veikkonen! Mikä merkillinen sattuma sinut on tänne tuonut? Ah, se on totta, minähän olen Vauxin juhlilla!"