Kuningas astui tyrmään sanaakaan hiiskumatta. Hän oli kalpea ja riutuneen näköinen.
Baisemeaux sulki oven hänen jälkeensä, kiersi avainta kahdesti lukossa ja palasi Aramiksen luo.
"On totinen tosi", hän virkkoi tälle hiljaa, "että hän muistuttaa kuningasta, — mutta vähemmän sentään kuin te sanotte."
"Ei hän siis teitä saisi kannattajakseen", vastasi Aramis hymyillen.
"Eipä jumaliste!"
"Te olette oivallinen ihmistuntija, hyvä Baisemeaux", kiitti Aramis.
"Päästäkää nyt Seldon vapaaksi."
"Aivan oikein; minä unohdin… Menen antamaan määräyksen."
"Oh, huomenna on aikaa."
"Huomennako? Ei, ei, ihan heti sen pitää tapahtua. Jumala varjelkoon minua siekailemasta hetkeäkään!"
"No, käykää sitten hommiinne käsiksi; minä lähden omille asioilleni.
Mutta se on siis selvää?"