"Ette miljoonaakaan, hyvä kapteeni. Ei kukaan Ranskassa ole kyllin rikas maksaakseen Vauxista miljoonaa ja pitääkseen sen siinä kunnossa kuin se on. Kukaan ei voisi, kukaan ei sitä osaisikaan."
"Peijakas!" huudahti d'Artagnan. "Tottahan nyt miljoonan…"
"Entä sitten?"
"Ei sekään ole kurjuutta."
"Mutta tulee sitä hyvin lähelle."
"Kuinka?"
"Oh, te ette käsitä. Ei, minä en tahdo myydä Vauxin linnaa. Minä lahjoitan sen teille, jos haluatte."
Ja Fouquet säesti sanojaan omituisella olkapäiden kohautuksella.
"Lahjoittakaa se kuninkaalle, niin teette paremman kaupan."
"Kuningas ei kaipaa sitä lahjaa", virkkoi Fouquet. "Hän ottaa sen varsin sievästi ilman mitään kursailua, jos hänen mielensä tekee. Siksipä mieluummin soisinkin sen häviävän. Kah, herra d'Artagnan, jos kuningas ei olisi kattoni alla, ottaisin tämän kynttilän, menisin kupoolin alle pistämään tulen kahteen säästettyyn laatikolliseen raketteja ja ilotulitusaineita ja polttaisin palatsini tuhaksi."