"Vapauttamiskäsky?" mutisi hän. "Ah!"
Ja häneltä pääsi vielä toinen, edellistä merkitsevämpi "ah!"
Tämä käänne selitti hänelle Aramiksen läsnäolon kuninkaan luona; se osoitti, että hankkiakseen herra Fouquetille armahduksen, täytyi Aramiksen olla hyvin suuresti kuninkaan suosiossa, mikä suosio vuorostaan selitti sen uskomattoman ponnekkuuden, jolla herra d'Herblay jakeli määräyksiä hänen majesteettinsa nimessä.
Osan ymmärtäminen riitti d'Artagnanille kaiken ymmärtämiseksi noin pitkälle. Hän tervehti ja peräytyi lähteäkseen.
"Minä tulen mukanasi", virkkoi piispa.
"Mihin sitten?"
"Herra Fouquetin luo; tahdon nauttia hänen riemastuksestaan."
"Voi, Aramis, kylläpä sinä äsken ihan hämäännytit minut", sanoi d'Artagnan vielä.
"Mutta nythän käsität?"
"Pardieu, enkö käsittäisi!" lausahti kapteeni. — En totisesti, — jupisi hän hampaittensa välistä, — en, minä en käsitä. Mutta sama se, tottelen hallitsijan käskyä.