"Niin", vastasi Fouquet, "te olette saattanut toimia minun hyväkseni, mutta minä en ota vastaan palvelustanne. Silti en tahdo syöstä teitä tuhoon. Teidän on lähdettävä linnasta."
Aramis tukahdutti särkyvästä sydämestä pyrkivän voihkauksen.
"Minulla on vieraanvaraisuuden velvoitus teitäkin kohtaan", jatkoi Fouquet majesteettisesti; "teitä älköön perikö hukka sen paremmin kuin sitäkään, jonka te olitte määrännyt tuhon omaksi."
"Mutta teidät perii", ennusti Aramis kumealla äänellä; "teidät perii, teidät perii!"
"Myönnän enteet, herra d'Herblay; mutta mikään ei voi minua pidättää. Teidän on poistuttava linnastani, ja poistuttava Ranskasta; suon neljä tuntia laittautuaksenne suojaan kuninkaalta."
"Neljä tuntia?" äännähti Aramis pilkallisesti ja epäuskoisena.
"Fouquetin sanalla! Kukaan ei sitä ennen lähde ajamaan teitä takaa. Saatte neljän tunnin etumatkan niistä, jotka kuningas tietysti heti lähettää teitä tavoittamaan."
"Neljä tuntia!" toisti Aramis ärjähtäen.
"Se riittää yltäkyllin ehtiäksenne ajoissa rannikolle ja sieltä meritse
Belle-Islelle, jonka annan turvapaikaksenne."
"Aah!" jupisi Aramis.