"On toki, herra d'Artagnan."
"No, missä vika?"
"Se sana vain huolestuttaa minua."
"Selitä minulle se huolesi, Planchet", pyysi d'Artagnan.
"Kun sanotte, että te ette edes nuku, niin se on samaa kuin että teillä ei ole unenkaan lohdutusta. Taikka paremminkin se on kuin virkkaisitte minulle: Planchet, minun on hirmuisen ikävä."
"Etkö tiedä, ettei minua milloinkaan vaivaa ikävä?"
"Paitsi nykyisin."
"Joutavia!"
"Herra d'Artagnan, siitä on nyt kahdeksan päivää, kun te tulitte takaisin Fontainebleausta; kahdeksaan päivään ei teillä ole enää ollut mitään käskyjä annettavina, ei komppaniaanne komenneltavana. Te kaipaatte muskottien kalinaa, rumpujen pärrytystä ja koko komeutta; kyllähän minä vanhana sotilaana sen ymmärrän."
"Planchet", vastasi d'Artagnan, "vakuutan sinulle, että viihdyn mainiosti."