"Eikö ole mitään muuta kuningasta syrjäytettynä vallasta, herra d'Artagnan, tai toista Monkia pistettävänä kirstuun?"
"Ei, hyvä Planchet, kaikki kuninkaat könöttävät nykyään valtaistuimellaan… kenties vähemmän tukevasti kuin minä tällä tuolilla, mutta valtikkaa kumminkin heiluttelevat."
Ja d'Artagnan huokasi.
"Herra d'Artagnan", ilmoitti Planchet, "ihan minun tulee teitä surku."
"Sinä olet kovin hyväsydäminen, Planchet."
"Minä uumoilen pahaa, Jumala paratkoon."
"Mitä niin?"
"Että te laihdutte, herra d'Artagnan."
"Ohoh!" sanoi d'Artagnan jymäyttäen rintakehäänsä, joka kumahti kuin tyhjä haarniska; "mahdotonta, Planchet."
"Ja katsokaas", jatkoi Planchet sydämellisen myötätuntoisesti, "jos te alatte riutua minun luonani…"