"Tulkaa, monsieur", tiuskaisi de Saint-Mars vangille, sillä hän kävi jo levottomaksi nähdessään tämän kauan silmäilevän muurien tuolle puolen. "Monsieur, tulkaa toki!"
"Sanokaa monseigneur", huudahti Atos loukostaan Saint-Marsille niin juhlallisella ja niin peloittavalla äänellä, että kuvernööriä puistatti kiireestä kantapäähän.
Atos vaati aina kunnioitusta kukistuneelle majesteetille.
Vanki kääntyi.
"Kuka puhui?" kysyi Saint-Mars.
"Minä", vastasi d'Artagnan näyttäytyen heti. "Tiedättehän, että sellainen on määräys."
"Älkää nimittäkö minua monsieuriksi eikä monseigneuriksi", lausui vanki äänellä, joka järkytti Raoulia sydämen pohjaan asti; "sanokaa minua kirotuksi!"
Ja hän astui edelleen.
Rautaovi vongahti hänen jälkeensä.
"Siellä vasta on onneton ihminen!" jupisi muskettisoturi, osoittaen
Raoulille kammiota, missä prinssi asui.