"Teillä on jo kolmena yönä ollut painajainen."
"Minulla?"
"Niin, teillä, ja vääntelehtiessänne te hoette: 'Aramis! Luihu
Aramis!'"
"Kah, olenko hölpötellyt sellaista?" virkahti d'Artagnan rauhattomana.
"Kyllä, sitä olette valittanut, niin totta kuin nimeni on Planchet!"
"No, mitäpä siitä. Eihän unista ole taikaa."
"On tässä tapauksessa, sillä joka kerta kun olette näinä kolmena päivänä käynyt ulkosalla, te olette palatessanne aina tiedustanut minulta: 'Oletko nähnyt herra d'Herblayta?' taikka toisekseen: 'Onko tänne tullut minulle kirjettä herra d'Herblaylta?'"
"Mutta on kaiketi luonnollista, että kaipaan kuulumisia rakkaasta ystävästä?" sanoi d'Artagnan.
"Ei surkastuaksenne sentään."
"Minä rupeankin lihomaan, Planchet; annan sinulle kunniasanani."