"Malaga! Niinkö?"
"Aivan."
"No, sehän sopii maustekauppiaan sadatukseksi."
"Kyllä vainkin, — kuivatun rusinalajin nimenä."
"Se on minun vimmastusvalani; kun en ole pysyä nahoissani, silloin minä lausahdan: malaga!"
"Mutta minä en ole milloinkaan ennen kuullut sinun käyttävän sitä kirousta."
"Minulle onkin se vasta hiljan annettu, monsieur."
Ja sen sanoessaan Planchet vilkutti veitikkamaisesti silmäänsä, kääntäen puoleensa d'Artagnanin koko huomion.
"Ohoi!" äännähti hän.
"Hei vaan!" vastasi Planchet.