"Arvatkaa vielä korkeammalta."
"Malttakaas… kuningas Filip III on kiihkomielinen, — olisiko hän…
Filip III:n rippi-isä?"
"Vielä korkeammassa asemassa."
"Mordieu!" huudahti Colbert elähtyen kiroamaan hienon rouvan kuullen, leskikuningattaren vanhan ystävän seurassa; "hän on siis jesuiittien kenraali?"
"Nyt taisitte osata oikeaan", vastasi herttuatar.
"Hohoi, madame, siinä tapauksessa se mies syöksee meidät kaikki tuhoon, ellemme me ennätä edelle, ja siinä onkin pidettävä kiirettä!"
"Se oli minun mielipiteeni, monsieur, mutta en rohjennut sitä teille lausua."
"Ja meidän onnemme oli, että hän suuntasi hyökkäyksensä valtaistuinta vastaan eikä käynyt välittömästi meidän kimppuumme."
"Mutta painakaa mieleenne, herra Colbert, että herra d'Herblay ei koskaan lannistu ja että hän yrityksensä rauettua aloittaa uudestaan. Jos häneltä on tilaisuus oman kuninkaan luomiseen mennyt pilalle, niin hän ennemmin tai myöhemmin nostattaa toisen, jonka pääministeriksi te varmastikaan ette tule."
Colbert rypisti uhkaavasti silmäkulmiaan.