Fouquet jätettiin hetkiseksi odottamaan jo ennemmin puheena olleelle, pieneen käytävään päättyvälle parvekkeelle. Käytävän päähän oli kuninkaan työhuone järjestetty. D'Artagnan siirtyi yli-intendentin edelle, jota hän tähän asti oli kunnioittavasti seurannut, ja meni kuninkaan kabinettiin ilmoittamaan.
"No?" kysyi Ludvig XIV hänet huomatessaan, heittäen paperien peittämälle pöydälle ison, vihreän kankaan.
"Käsky on pantu toimeen, sire."
"Ja Fouquet?"
"Herra yli-intendentti tuli mukanani", vastasi d'Artagnan.
"Johdettakoon hänet kymmenen minuutin kuluttua luokseni", sanoi kuningas, viitaten d'Artagnania poistumaan.
Tämä lähti ulos, mutta tuskin oli hän ehtinyt käytävälle, jonka toisessa päässä Fouquet odotti, kun kuninkaan kello kutsui hänet takaisin.
"Eikö hän hämmästynyt?" kysyi Ludvig.
"Kuka, sire?"
"Fouquet", sanoi kuningas mutkattomasti; se töykeä puheentapa varmensi muskettisoturien kapteenin epäluuloja.