"Herra d'Artagnan, vielä sana: olette huomannut, että minä en tätä Fouquetin vangitsemista varten käytä henkivartijoitani, ja siitä herra de Gesvres joutuu vimmoihinsa."
"Teidän majesteettinne ei käytä henkivartijoitanne", vastasi kapteeni hiukan nöyryytettynä, "koska ette luota herra de Gesvresiin. Siinä se!"
"Se merkitsee, monsieur, että minä luotan teihin."
"Sen hyvin tiedän, sire! Ja turha on siitä tehdä numeroa."
"Huomautin siitä vain senvuoksi, monsieur, että jos tästä hetkestä lähtien tapahtuisi jotakin, — jos herra Fouquet jonkun sattuman kautta pääsisi livistämään… Sellaisia sattumia on nähty, monsieur…"
"Oh, sire, sellaista on usein sattunut muille, vaan ei satu nyt minulle."
"Miten niin?"
"Siksi, sire, että minä juuri tahdoin pelastaa herra Fouquetin…"
Kuningas vavahti.
"Koska", jatkoi kapteeni, "minulla oli siihen oikeus arvattuani teidän majesteettinne suunnitelman ennen kuin vielä olitte siitä minulle puhunut; ja koska herra Fouquet herätti harrastustani, olin silloin vapaa osoittamaan myötätuntoani häntä kohtaan."