"Herra Fouquetin asunnon suhteen?"
"En ole käskenyt siinä kohden mitään erityistä", vastasi Ludvig.
"Ahaa!" äännähti d'Artagnan viiksiään pureskellen. "En ole erehtynyt; siinä oli tämä herra säätäjänä", ja hän viittasi Colbertiin.
"Mistä säännöksestä on kysymys?" tiedusti kuningas.
"Koko huoneiston mullistamisesta, herra Fouquetin palkollisten ja virkailijain kovakouraisesta pidättämisestä, laatikoiden murtamisesta auki, rauhallisen asunnon rumasta raastamisesta. Mordioux, se oli villin riivaannusta!"
"Monsieur!…" huudahti Colbert hyvin kalpeana.
"Monsieur", keskeytti d'Artagnan, "ainoastaan kuninkaalla, kuuletteko, ainoastaan kuninkaalla on oikeus käskeä minun muskettisotureitani; mutta teiltä minä kiellän sellaisen komentamisen, ja sen sanon teille hänen majesteettinsa edessä! Miekkaa kantavat aatelismiehet eivät ole mitään tuhruksia, jotka pitävät kynää korvansa takana."
"D'Artagnan, d'Artagnan!" jupisi kuningas.
"Se on nöyryyttävää", pauhasi muskettisoturi; "sotilaani ovat häväistyjä. Onko minun väkeni mitään huoveja tai nappiherrain kätyreitä, mordioux!"
"Mutta missä vika? Kertokaa!" sanoi kuningas käskevästi.