"Olen siitä varsin varma."
"Mutta minkätähden siis" — näin haastoi Portoksen terve järkevyys — "jos olemme näin helpossa asemassa, minkätähden laitamme käyttökuntoon kanuunat, musketit ja kaikkinaiset sotaiset kojeet, hyvä ystävä? Yksinkertaisemmalta tuntuu minusta sanoa kapteeni d'Artagnanille: 'Rakas ystävä, me olemme erehtyneet, mutta hairahdus on korjattavissa; avaahan meille pääsy, me lähdemme pois, hyvästi vain!'"
"Kah! Siinäpä se!" tokaisi toinen päätänsä pudistaen.
"Mikä siinä on? Etkö hyväksy tätä suunnitelmaa?"
"Siinä on muuan hankaluus: d'Artagnan voi tulla sellaisin määräyksin, että meidän on pakko puolustautua."
"Älä nyt hulluja! Mekö puolustautuisimme d'Artagnania vastaan?
Hassutusta! Kelpo d'Artagnania…"
Aramis pudisti päätänsä toistamiseen. "Portos", hän sanoi, "kun olen käskenyt virittää sytyttimet ja tähdätä kanuunat, — kun olen määrännyt hätähälytyksen ja kutsuttanut kaikki paikoillensa varustuksissa, näissä niin kunnollisesti lujittamissamme Belle-Islen varustuksissa, — niin se ei ole tapahtunut tyhjän takia."
"Mitä tehdä?"
"Jos sen tietäisin, ystävä, niin olisin sen sanonut."
"Mutta onhan toki yksinkertaisempikin keino kuin puolustautua: aluksella vain matkalle Ranskaan, missä…"