"Kas", huomautti sitten upseeri, joka oli osoittanut niin suurta kylmäverisyyttä, "me emme enää tarvitsekaan häntä. Katsokaa, tuolta saapuu meille apujoukkoja."
Komppania henkivartioväkeä, seitsemänkymmentäviisi tai ehkä kahdeksankymmentä miestä, jotka heidän upseerinsa olivat metsästysinnossaan jättäneet loitolle taakseen, marssi todellakin esille kauniissa järjestyksessä kapteenin ja yliluutnantin johdolla. Viisi upseeria riensi sotamiehiä vastaan, ja helposti käsitettävällä kaunopuheisuudella he kertoivat seikkailun ja pyysivät apua.
Kapteeni keskeytti heidät.
"Missä toverinne ovat?" hän kysyi.
"Kuolleet!"
"Mutta teitähän oli kuusitoista!"
"Kymmenen on kaatunut, Biscarrat on luolassa, ja tässä on meitä viisi."
"Biscarrat on siis joutunut vangiksi?"
"Luultavasti."
"Eikä olekaan, tuolla hän tulee; katsokaa."