"Kas tässä", hän virkkoi, "katsokaa!"
Merimies epäröitsi.
"Olkaa huoleti", tyynnytti piispa, "se ei ole synnillistä, ja jos olisikin, niin minä otan synnin vastuulleni."
Merimies nosti kaukoputken silmälleen ja päästi huudahduksen. Hän luuli, että laiva, joka hänestä näytti olevan hyvinkin tykinkantaman päässä, jonkun ihmeen kautta oli äkkiä ja yhdellä ainoalla nykäyksellä siirtynyt tuon pitkän välimatkan. Mutta ottaessaan kojeen pois silmältään hän näki, että laiva tässä lyhyessä hetkessä mahdollisesti kulkemaansa tietä lukuunottamatta oli vielä yhtä etäällä.
"Siis", mutisi merimies, "he näkevät meidät niinkuin mekin näemme heidät?"
"He näkevät meidät", vahvisti Aramis.
Ja hän vaipui lakaisin tunteettomuuteensa.
"Mitä, näkevätkö he meidät?" huudahti Yves laivuri. "Mahdotonta!"
"Ka, katsokaa, isäntä", sanoi merimies, ojentaen hänelle kaukoputken.
"Monseigneur vakuuttaa minulle, että tässä eivät ole paholaisen sormet pelissä?" kysyi laivuri.